Gnocchit ja herkkusienet -herkkuillallisemme sai huomion vievän käänteen, kun television suorassa lähetyksessä Portugalin parlamentti irtisanoutui pääministeri José Socratesin ja kumppaneidensa ohjelmasta maan talouden vakauttamiseksi. Suorassa lähetyksessä parlamentissa äänestettiin näyttävästi seisomaan nousten, ja tuloksena oli lähes välitön eroilmoitus pääministeriltä.

Voi voi. Ymmärtämättä kieltä tarpeeksi olen seurannut muutaman kuukauden keskustaoikeistolaisvasemmistolaisen (näin kai se nykyään menee) José Socratesin televisioesiintymisiä ja pyrkimyksiä vakuuttaa portugalilaiset ihmiset siitä, että kannattaa maksaa enemmän veroja ja ottaa vastaan vähemmän palkkaa, jotta EU:ssa oltaisiin tyytyväisiä. Ei ole purrut. Ymmärrettävää, jos julkisella puolella työtä tekevä perusvirkamies voi saada alimillaan 475 euroa kuussa. Länsi-Euroopassa, jossa hintataso on kuitenkin korkea.

Nuoret hyvin koulutetut portugalilaiset joutuvat tyytymään todella vähään ja ottamaan osaa maan velkatalkoisiin samaan aikaan, kun he uskovat, että vanhempi polvi, politiikassa mukana olleet jne. ovat ymmärtäneet suojata oman selustansa ja elintasonsa. Termi "verosuunnittelu" on tuttua täälläkin, samoin "maan tapa" jonka mukaisesti kaveria ei koskaan jätetä. Eroava Socrateskaan ei varmasti joudu itkemään yksin. Ensimmäisinä päivinäni Lissabonissa - verovirastossa pomon kanssa asioidessani - minulle esiteltiin matkan varrella hulppea kitsch-henkinen kerrostalo, josta Socrateksen sanotaan ostaneen yläkerran huoneistot paitsi itselleen, myös äidilleen.

Ymmärrykseni ei riitä visioimaan, mikä olisi Portugalille parasta. Velkaa pitäisi maksaa, mutta kun ympärilleen katsoo, herää aito kysymys, kuka sitä maksaisi ja mistä varoista. Täällä on taviksilla tolkuttoman köyhää. Mutta onneksi aurinko paistaa, voidaan Pohjolasta todeta. Niinpä. Seuraavat vaalit näyttävät, mitä ehdotuksia portugalilaisilla on maan tilanteen parantamiseksi. Nuorempi polvi toivoo näkevänsä nuoria poliitikkoja. Niin kai aina.