Portugalilaiset mielellään kuvaavat keittiötään välimerelliseksi. Monesti olen miettinyt, mistä syy moiseen.

Maantieteellisesti Portugali on kaukana Välimeren alueesta. Olinkin tottunut pitämään Välimeren keittiön tunnuspiirteinä italialaistyyppistä ruokaa; pastaa ja lisukkeita, sievää pizzaa, tuoreita kasviksia jos jonkinlaisia, leipäpalasia nätisti öljytilkassa dippailtuna. Portugalilaiset ovat valtameren rannalla tottuneet nauttimaan raavaammista herkuista, nostamaan suuresta merestään erikoisia saaliita ja joko tönkkösuolaamaan ne tai keittämään öljyssä - myös kasviksensa. Liha on brutaalia, läskistä.

Suomalaisiin terveysvaikutteisiin marketmuovipakkauksiin tottuneelle kaikki tämä tuntui rajulta.  Ehkä käsitykseni Italian keittiöstäkin on sievistelty, terveysajattelun ja turismin läpitunkema, mutta Portugali räjäytti kulinaarisen tajunnan. Sianpoikanen vartaassa käristymässä - samassa keskiportugalilaisessa Mealhadan kylässä, jossa roomalaiset kylpyläturistit huilivat jo kauan sitten. Perheet täyttävät yhä saman kylän ravintolat rasvaisen, nahkapinnalta rapean possunlihan toivossa. 

Toisessa kylässä, Sobreirossa, ajellessa päädyimme välipala mielessä leipomoon. Tilaamamme kolme pikku snackia paljastuivat ranskanleivän kokoisiksi pötkäleiksi vehnää ja ruhon osia: kuuman leivän sisältä tursusi chorizoa, mausteista, rasvaista makkaraa. Yhden sisässä oli rapeaksi paistettua, suolattua läskiä. Nauroin ääneen. Oli hyvää.

Portugalilaisilla on niksinsä, joilla möhkälemäinen, iso mustekala saadaan keitettyä mureaksi herkuksi. Miksi tätä ennen kaikki kokemukseni mustekalasta (myös Italiassa) ovat tuoneet mieleen vain kaikkea kumista ja muovista?             

Kesäkuun toisella viikolla vieteään Lissabonin suojeluspyhimyksen Antonius Padovalaisen (joka olikin lissabonilainen) juhlaa. Kaupungin vanhat korttelit ja kujat täyttyvät oikeastikin grillatun sardiinin tuoksusta ja savusta. Mekin tarvitsimme sata sardiinia riittämään kujalle viritetyssä grillissä kypsennettynä kaikille vieraille. Kalakauppiaalle mennessä mietin, miten silakkaa isokokoisemmista sardiineista saisi sisälmykset irti. Myydäänköhän niitä siivottuina? - Ei todellakaan. Kokonaiset kalat grilliin vain.

Portugali on kulttuurinsa ja ilmastonsa puolesta Välimeren aluetta. Keittiössäkin on varmasti paljon sellaista, jota Välimeren kansat ovat harrastaneet vuosituhansia. Asia, josta nautin suuresti, on kasvisten ja hedelmien yltäkylläinen tuoreus ja auringon maku. Siksi olen kaivanut myös Culinaria Italia -kirjani esiin ja ajatellut testailla sen ohjeita portugalilaisilla aineksilla. Tuskin tulee pettymystä.

Tänään kokeilin kuitenkin tehdä kotipestoa omasta päästä - ensimmäistä kertaa. Lähdemme Suomeen lomalle, joten tuuhea basilikan taimi sai toimia raaka-aineena. Muita aineksia kahdelle riittävään annokseen:

- Kourallinen kuorittuja pistaaseja

- Ainakin 1 dl kotijuustoa/munajuustoa/ricottaa

- Valkosipulin kynsi

- Öljyä, suolaa, sokeria, pippuria

- Raastettua granaa/parmesaania

Oli hyvää. Ja ai niin, joka ruokaan laitetaan tietysti Välimeren malliin reippaasti aromikasta oliiviöljyä. Eikä välttämättä tarvitse ostaa kalliita kikkailuöljyjäkään. Kauppaketjun perusöljy on käsittämättömän hyvää.