En tajua talousasioista juuri höykäsen pöläystä. Osaan sen verran laskea, että tiedän, milloin on varaa uusiin kenkiin tai mekkoon. Usein olen sen verran pihi, etten osta kovin kallista. Satasen vaate tai kengät tuntuvat tuhlaukselta.

Sitä olen täällä viime päivinä miettinyt, mihin portugalilaisilla kaikki raha uppoaa niin ettei riitäkään. En tarkoita yksittäisiä ihmisiä tai koteja, mutta yhteiskuntaa yleensä. Köyhän näköistähän täällä on. Moni loistopaikalla sijaitseva idyllinen vanha kerrostalo on romahtamispisteessä ja asumattomana. Kirpputorilla perheet myyvät lähes arvottomia käyttötavaroita rahoittaakseen elämäänsä. Sokeat ja rammat kerjäävät siellä täällä.

Satavuotiaat raitiovaunut kitisevät kiskoillaan, vaikka tokihan uuttakin kalustoa löytyy. Kaupunkiliikenteessä on uusia ratikoita ja busseja. Uudelta metroasemaltamme pääsee kätevästi vaikka minne. Ikkunastamme pilkottaa pätkä Euroopan pisintä siltaa, joka ylittää Tejo-joen 17 kilometrin ja 185 metrin matkalla.

Joen rantaa satama-alueen kohdalla rakennetaan puistomaiseksi promenadiksi; en tosin tiedä, milloin työ on valmis. (Kun paavi Benedictus tuli toukokuussa 2010 Lissaboniin, vierailuun varattu keskustan aukio sai uudet kivipäällysteet yllättävän nopeasti ennen 200 000 ihmistä vetänyttä tapahtumaa.)

Rahaa täällä nyt ei ilmeisesti kovin paljoa edes ole. En ole sen enempää perillä Portugalin talouden koosta kuin että se on euroalueen pienimpiä. Täällä ei siis ole kovin moniin asioihin varaa muutenkaan. Kun Lissabonista lähtee maaseudulle, tajuaa nopeasti, ettei siellä tuoteta juuri mitään kovin arvokasta; kasviksia, oliiveja, korkkia, viiiniä ja tuulivoimaa. Ihmisiä ei näy mailla halmeilla, kylät ovat pieniä. Maaseudun autioituminen on tuttu asia täälläkin.

Ai niin, onhan maailman kallein oliiviöljy portugalilaista. Sitä tuottaa virolais-ruotsalainen herra tilallaan etelässä. Muutenkin Portugalissa olisi paljon mahdollisuuksia. Täällä on halpaa työvoimaakin. Niin halpaa, että monet nuoret, koulutetut ihmiset muuttavat muualle, jos voivat. Pitäisi pystyä luomaan kannattavaa, tuottavaa työtä tännekin. En usko, että portugalilaiset olisivat jotenkin poikkeuksellisen laiskoja tai sivistymättömiä.

Jokin vain menee pieleen. Ehkä turhaa virkamieskoneistoa ei raskita karsia, jotta valtion menoja saataisiin pienennettyä. Ei ole kivaa muuttaa asioita. Ehkä täällä tykätään sukulaisista ja kavereista vähän liikaa. On kivaa antaa julkista rahoitusta saava projekti serkun firmalle ilman kilpailutusta. Epärehellisyys ärsyttää, lyhytnäköisyys ja omien suosiminen.

Ehkä se kertoo siitäkin, että valtioon instituutiona ei luoteta. Se ei ole samanlainen projekti kuin vasta itsenäistyneille suomalaisille. Portugali perustettiin vuonna 868, sanoo Wikipedia; täällä on elelty "aina", katsottu elämää auringon alla sen lyhyen ajan, mikä kullekin on suotu. Kaikenlaista on 1100 vuodessa sattunut ja tapahtunut. Euroopan pitkäikäisin siirtomaahistoria tai 1900-luvusta yli puolikkaan haukannut diktatuurin aika eivät nykypäivänä tehne kovin ylpeäksi. Tärkeintä on yrittää selviytyä ja huolehtia läheisistä, tapahtui ympärillä mitä tahansa.